|
Ilmaston lisäksi vuosittaisilla sään vaihteluilla on suuri vaikutus viljeltävien rypäleiden määrään ja laatuun. Viinin viljelijän ideaali vuosi koostuu lämpimästä ja hallattomasta keväästä, jolloin silmut puhkeavat ja viini saa aloittaa vuotuisen kasvunsa lempeässä säässä. Kesästä viinin viljelijä toivoo lämmintä ja vähäsateista. Sopivan lämmin ilma ja silloin tällöin hellästi ripsuva sade ylläpitävät köynnöksen kasvua ja edesauttavat rypäleiden tasaista kyspsymistä. Syksystä viinin viljelijä toivoo pitkää ja lämmintä, jotta rypäleet saavuttavat myös ns. fysiologisen kypsyytensä ja jotta kaikki rypäleeseen kasvukauden aikana syntyvät upeat aromit ehtivät muodostua. Sadonkorjuuaikaan ei saa sataa, sillä satava vesi imeytyy kerättäviin rypäleisiin ja vetistää näin myös tulevaa viiniä. Sadonkorjuun jälkeen kelit voivat huoletta alkaa viilentyä ja syyssateet alkaa. Köynnös vetäytyy lepoon ja maaperä saa seuraavalla satokaudella tarvittavaa vettä, joka imeytyy maahan odottamaan uutta kevättä ja köynnöksen heräämistä
Jos sää ei ole aivan ideaali, niin kuin usein jostain kumman syystä on, niin sillä on vaikutuksensa viinin laatuun. Toisn nykytekniikalla pystytään niitäkin jossain määrin paikkaamaan. Kuitenkin liika sade ja lämpö sekä liiallinen auringonpaiste heikentävät viinin laatua. Yksittäiset sääilmiöt, kuten halla, rakeet tai voimakkaat ukkosmyrskyt vaikuttavat laadun lisäksi myös saatavien rypäleiden määrään. Hallaa viljelijä ei toivo kasvukauden aikana koskaan, mutta erityistä harmia se aiheuttaa myöhäiskeväällä, kun köynnösten silmut ovat puhjenneet ja kasvi on herkimmillään. Halla on usein varsin paikallista, ja sitä esiintyy varsinkin alavilla alueilla. Viinipalstan sijainti onkin valittava huolellisesti. Palsta, joka sijaitsee korkeammalla tai esimerkiksi lämpimän vesistön lähellä saattaa pelastua hallalta. Rakeet saattavat aiheuttaa harmia vioittamalla silmuja, täysin kypsyneitä rypäleitä tai repimällä köynnösten lehtiä. Jos lehtialue vioittuu, häiriintyy kasveille tärkeä yhteyttäminen.
Jos sataa rajusti juuri ennen sadonkorjuuta tai hyvin pitkän kuivan kauden jälkeen, juuret pumppaavat sataneen veden rypäleisiin, jotka paisuvat ja niiden makeus, hapokkuus ja aromien konsentraatio laimenevat. Myös viinistä tulee tällöin laimeaa. Kosteus mahdollistaa myös homeiden synnyn ja leviämisen. Voimakkaat tuulet voivat olla haitaksi tai hyödyksi. Keväällä voimakkaat tuulet saattavat aiheuttaa ongelmia vioittamalla kukintoja. Kun rypäleet kypsyvät, sateen jälkeinen tuuli kuivattaa rypäleiden pinnan eikä hometta pääse syntymään.
Eurooppalaisille viininviljelijöille vuosittaiset sääolojen vaihtelut aiheuttavat päänvaivaa Uuden maailman viininviljelijöitä enemmän. Euroopassa parhaat viininviljelyalueet sijaitsevat yleensä siellä, missä rypäleet juuri ja juuri kypsyvät. Tällaisilla alueilla pienetkin sääolojen vaihtelut saattavat olla ratkaisevia ja näin ollen vuosikertavaihtelut saman tuottajan viineissä olla huomattavia. Vuosikertataulukot perustuvat juuri tähän. Vuosikerran ’hyvyys’ kertoo siis siitä, kuinka suotuisa sää viininviljelylle on kunakin vuonna ollut.
Lämpöä ja auringonpaistetta on oltava sopivasti ja riittävästi, muttei liikaa eikä liian vähän, sillä molemmat ääripäät aiheuttavat viininviljelijälle hankaluuksia.
Viileän alueen vaikeudet
Saksassa vilejllään riesling-lajiketta aivan viininviljelyn pohjoisilla rajoilla. Viljelijän jokavuotisena ongelmana on saada rypäleet riittävän kypsäksi. Rypäleiden kypsyessä hapokkuus vähenee ja sokeripitoisuus kasvaa. Liian kylmänä ja vähäaurinkoisen vuonna rypäleet eivät kypsy riittävästi, jolloin viinistä tulee erittäin hapokasta ja vähäalkoholista. Hyvänä vuotena rypäleet kypsyvät hyvin ja pitkän viileän kasvukauden aikana rypäleisiin myös muodostuu erittäin paljon aromiaineita, jolloin viineistäkin tulee aromikkaita. Koska punaviinilajikkeet kypsyvät normaalisti valkoviinilajikkeita myöhemmin, ne eivät ehdi kypsyä äärimmäsillä viileillä alueilla. Siksi punaisia lajikkeita viljelläänkin yleensä hieman etelämpänä.
Lämpimän alueen ongelma
Australialaisen viljelijän riesling-lajike saa Australiassa lämpöä ja aurinkoa riittävästi. Toisin kuin Euroopassa, jossa köynnökset saavat sateista riittävästi vettä, saattaa kuumalla alueella vesi osoittautua ongelmaksi. Jos vettä ei ole riittävästi, rypäleet alkavat kuivua ja rusinoitua kuumassa auringon paisteessa. Kuumilla alueilla onkin tyypillistä käyttää keinokastelua. Lämpimissä oloissa rypäleisiin muodostuu helposti paljon sokeria ja hapokkuus laskee. Sokeripitoisuus kasvaa nopeasti, eikä rypäleisiin ehdi muodostua viileän alueen rypäleille tyypillistä aromikkuutta. Viinien aromikkuuden vuoksi rypäleet joudutaan jättämään hieman pidemmäksi aikaa köynnöksiin. Tällä tavoin rypäleisiin saadaan aromikkuutta, mutta samalla niiden hedelmäisyyttä tasapainottava hapokkuus laskee koko ajan, jolloin syntyy vaara, että tuotetuista viineistä tulee latteita, liian matalahappoisia, turhan alkoholipitoisia ja raskaita. Toinen vaihtoehto olisi poimia rypäleet hieman aikaisemmin, aavistuksen raakoina, mutta silloin rypäleet eivät olisi riittävän aromikkaita.
|
|
.
Aurinkokello vuoren rinteellä mittaa viljelijälle päivän kulkua.
|
