Käytännöstä voi ottaa monta esimerkkiä ruokien yhdistelemisestä. Viinintuottaja-alueiden gastronomit ovat - todennäköisesti yrityksen ja erehdyksen kautta - päätyneet pitämään oman alueensa erikoisuuksina ruokia, jotka soveltuvat juuri paikallisiin viineihin.
Bordeaux’n alueen punaviinit ovat ominaisuuksiltaan suhteellisen kovia. Paikallinen väestö syö paljon tummaa lihaa, kuten entrécôtea tai ankanrintaa, jotka he jättävät ranskalaisittain varsin raa’oiksi (suomalaiseen makuun ehkä liiankin raa’oiksi). Läpikypsentämättömän lihan valkuaisaineet sitovat kovan punaviinin tanniineja niin, että viineistä tuleekin huomattavan paljon pehmeämpiä (kunhan vain muistetaan lisätä hieman suolaa). Kaikki ovat tyytyväisiä.
Bourgognessa pinot noir tuottaa punaviinejä, joissa on vähemmän tanniineja kuin Bordeaux’n viineissä. Viinit ovat tosin usein vastaavasti hapokkaampia. Mutta Bourgognen keittiö valmistaa liharuokansa useammin vaaleasta lihasta, joka kypsennetään läpikypsäksi: “Coq au vin” ja Bourgognen muut pataruoat ovat myös maailmankuuluja. Onko niin, että viiniä ei tarvitse pehmentää raa’alla lihalla?
Ranskassa syödään pääruoan jälkeen usein vihreä salaatti etikkakastikkeen kera. Kuten aikaisemmin kerroimme, etikka tappaa viinin. Ranskalainen laittaa kuitenkin usein salaattiinsa esimerkiksi paahdettuja pinjansiemeniä tai rouhittua saksanpähkinää, jotka molemmat varsin tehokkaasti syövät etikkahapot etikasta pois.
Meillä on tapana tarjota juustojen kanssa rypäleitä tai omenaa silloin, kun juustojen pitäisi tehdä viineistä - ja varsin usein juuri punaviineistä - tyköistuvia. Jos kokeilit rypäleitä viinin kanssa, voimme luvata, että omenat eivät istu viinien kanssa yhtään sen paremmin, päinvastoin. Juustolautaselle suosittelemmekin omenan ja rypäleiden sijaan paprikaa, selleriä, pähkinöitä...
Esimerkiksi intialainen ruoka on meikäläisittäin erittäin mausteista. Voimakkaiden mausteiden kumppaniksi viini ei sovi, varsinkaan punaviini. Eivät intialaiset nyt niin kovin usein viiniä ruokiensa kumppaneiksi tuputakaan, mutta heillä on omat tapansa, joilla vahvaa mausteisuutta voidaan pehmentää. Tehokkaina pehmentäjinä toimivat muun muassa tuore kurkku ja jogurtti. Tuore kurkku on - kumma kyllä - poikkeuksellisen tehokas suun makujen pesijä, jopa tehokkaampi kuin vaalea leipä. Pitkien päivällisten väliruokana tarjotaan usein jotain, joka pesee ja raikastaa suun ainakin väliaikaisesti: sorbetteja, jäähdytettyjä hedelmäsosekeittoja jne.
|
